sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Miltä tuoksuin 2017

12 Premier Figuier Extrême
11 Bois d'Iris, Timbuktu
10 Dzongkha
9 Bois Naufragé, L'Air de Rien
8 Divin' Enfant, En Passant, Fleurs de Cédrat, L'Heure Bleue, Messe de Minuit, Mitsouko, Voleur de Roses
7 Bois Blond, Frangipani Absolute
6 Bois Farine, Eau de Charlotte, Helmut Lang EdP, Le Parfum de Thérèse, Papyrus de Ciane, Piment Brûlant, Rosissimo, Traversée du Bosphore
5 Bulgari Black, Corps et Âmes, Ilang Ivohibé, Jardins de Kérylos, Poivre Piquant, Vol de Nuit, Yohji
4 A Fleur de Peau, Après l'Ondée, De Bachmakov, Heure Exquise, Mon Parfum Chéri par Camille, Mûre et Musc, Patchouly (Mazzolari), Rose Absolue

Tuoksurintamalla tämäkin vuosi oli L'Artisan Parfumeurin juhlaa, ja nuoteista erityisesti viikuna ja iiris olivat suosiossa.

Toisaalta myös pitkään paitsiossa oleet Comme des Garçonsin tuoksut pääsivät ulkoilemaan, vaikka eivät tällä listalla näykään, koska niille kertyi vain kolme käyttökertaa vuoden aikana.

Mitä luin 2017

Tänä vuonna melkein puolet lukemistani kirjoista olivat runokokoelmia. Luin myös uudestaan vanhoja suosikkejani. Monika Fagerholmin Lola uppochner aukeni ihan eri tavalla ruotsiksi, asiaan vaikutti sekin, että olin katsonut siitä dramatisoidun tv-sarjan. Vuoden kohokohta oli kuitenkin Joseph Frankin Dostoevski-elämäkerta, jonka toista osaa luen parhaillaan. Loput kolme osaa luen ensi vuonna!

1. Monika Fagerholm: Lola uppochner
2. Henriikka Tavi: Maaliskuu
3. Henriikka Tavi: Huhtikuu
4. Pirkko Saisio: Elämänmeno
5. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
6. Pirkko Saisio: Vastavalo
7. Pirkko Saisio: Punainen erokirja
8. Pirkko Saisio: Betoniyö
9. Pirkko Saisio: Kainin tytär
10. Eva Wein: Puolimaailman nainen
11. Henriikka Tavi: Helmikuu
12. Henriikka Tavi: Kesäkuu
13. Henriikka Tavi: Heinäkuu
14. Henriikka Tavi: Elokuu
15. Henriikka Tavi: Syyskuu
16. Henriikka Tavi: Lokakuu
17. Henriikka Tavi: Marraskuu
18. Saila Susiluoto: Dogma
19. Eva Wein: Kulkue
20. Henriikka Tavi: Toukokuu
21. Henriikka Tavi: Joulukuu
22. Sinikka Vuola: Orkesteri jota emme kuule
23. Sinikka Vuola: Musta ja punainen
24. Sinikka Vuola: Maailman vaikein kieli
25. Louise Brooks: Lulu in Hollywood
26. Aura Koivisto: Irtolaisina Euroopassa
27. Outi Popp ja Asko Mäkelä: Vanha palaa!
28. Rakel Liehu: Helene
29. Kjell Westö: Drakarna över Helsingfors
30. Tommi Liimatta: Sami Yaffa - tie taipuu
31. Karin Bojs: My European Family
32. Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen (toim.): Dostojevski - kiistaton ja kiistelty
33. Joseph Frank: Dostoevsky - The Seeds of Revolt, 1821-1849

torstai 5. tammikuuta 2017

Mitä luin 2016

1. Gary Lachman: Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot
2. Jean Genet: Querelle
3. Vivi-Ann Sjögren: Andalusian karkea suola
4. Agatha Christie: Asesinato en el Orient Express
5. Agatha Christie: Diez negritos
6. Agatha Christie: Maldad bajo el sol
7. Agatha Christie: La muerte visita al dentista
8. Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja
9. Agatha Christie: Despues del funeral
10. Agatha Christie: El misterio de la guía de ferrocarriles
11. Agatha Christie: Poirot en Egipto
12. Vivi-Ann Sjögren: Meksikon-päiväkirja
13. Agatha Christie: Peligro inminente
14. Agatha Christie: El espejo se rajo de parte a parte
15. Yann Andréa: Duras, rakastettuni
16. Marguerite Duras: LaivaNuit
17. Marguerite Duras: Agatha
18. Legs McNeil & Gillian McCain: Please Kill Me - The Uncensored Oral History of Punk
19. Viv Albertine: Clothes, Clothes, Clothes. Music, Music, Music. Boys, Boys, Boys - A Memoir
20. Arianna Stassinopoulos Huffington: Picasso - Creator and Destroyer
21. Marguerite Duras: Emily L.
22. Luis Buñuel: Viimeinen henkäykseni
23. Andrei Belyi: Peterburg
24. Antti Nylén: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet
25. Anja Kauranen: Syysprinssi
26. Anja Snellman: Lähestyminen
27. Hanna Weselius: Alma!

Luin viimekin vuonna nolon vähän, ja suurimmaksi osaksi dekkareita espanjaksi, koska olin menossa syyskuussa Madridiin neljännesvuosisadan tauon jälkeen. Matkaan liittyen luin myös uudelleen rakastamiani Vivi-Ann Sjögrenin kirjoja. Muitakin kertauksia riitti, mutta onneksi mukaan mahtui peräti kolme viime vuoden uutuuskirjaa.

Tavoitteenani on lukea enemmän tänä vuonna. Saa nähdä, miten käy.

Miltä tuoksuin 2016

Myös viime vuonna Parfumerie Généralen tuoksut jylläsivät, vaikka vanha rakas L'Artisan Parfumeur tarjosikin hyvän vastuksen.

14 Felanilla
13 Pour un Homme de Caron, Timbuktu
12 Caligna, Encens et Lavande
10 Drama Nuuï, L’Eau d’Ambre
9 Bois Blond, Corps et Âmes Apaisante, Dzongkha
8 Intrigant Patchouli
7 L’Eau d’Ambre Extrême, Querelle
6 L’Ombre Fauve, Ormonde Woman, Le Parfum de Thérèse, Poivre Piquant, CdG Vettiveru
5 Chergui, Comme des Garçons 2, Corps et Âmes, Cuir Mauresque, De Bachmakov, Fleurs de Cédrat, Iris Oriental, Papyrus de Ciane, CdG Peppermint, Piment Brûlant, Rose Poivrée
4 Ambre Précieux, Ambre Profond, Bois d'Iris, Comme des Garçons 3, En Passant, Encre Noire, Folavril, Harmatan Noir, Helmut Lang EdP, Mûre et Musc, Mûre et Musc Extrême, Onda, Sa Majeste la Rose, Sel de Vétiver, Shaal Nur, Vierges et Toreros

Viime vuosi tuoksui siis ainakin vaniljalta, laventelilta, ambralta, jasmiinilta, iirikseltä, patsulilta, vetiveriltä, ruusulta, mintulta, myskiltä, nahalta, ja erinäisltä suitsukkeilta ja puilta.

Ostin vihdoin ison pullon Caronin klassista Pour un Hommea ja L'Artisan Parfumeurin L'Eau d'Ambrea ja L'Eau d'Ambre Extrêmea, jotka poseeraavat kuvassa vanhojen pikkupullojeni kanssa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Huiveista













Vaikka Pavlovo Posadin huivit (joista olen kertonut aiemminkin) ovatkin olleet intohimoni ja keräilykohde jo parikymmentä vuotta, olen silti muuten vierastanut huiveja. Olen assosioinut ne lähinnä vanhan ajan pankkineiteihin ja lentoemoihin, joiden huivit olivat vasemmalla olkapäällä roikkuvia statussymboleja, joiden ainoa pointti oli, että ne olivat jotain tunnettua ja kallista merkkiä.

Omat huivini ovat olleet villaisia, ja niiden funktio on ollut lämmittää päätä, kaulaa ja hartioita. Pelkkänä koristeena ne eivät ole olleet koskaan, vaikka kukkahuivit toki tuottavatkin esteettistä mielihyvää varsinaisen tehtävänsä ohella.

Jossain vaiheessa totesin kuitenkin, että alkusyksystä ja loppukeväästä tulee kylmä ilman huivia, mutta villahuivi taas on liian kuuma. Kymmenen vuotta sitten hankin alunperin syksyistä Pariisin matkaa varten silkkihuivin, joka täyttikin tehtävänsä erinomaisesti. Silti se jäi pitkäksi aikaa ainoaksi lajissaan, jollei oteta laskuihin alennusmyynneistä ostettuja Marimekon puuvillahuiveja, joita käytin lähinnä kesäisin maalla mökillä tai piknikillä suojaamassa auringonpistokselta.

Vaikka parin vuoden takaisella Wienin matkalla totesinkin pitkänomaisen Marimekon puuvillahuivin tavattoman funktionaaliseksi, vasta viime vuonna löysin huivit lopullisesti. Lähtölaukauksesta kerroinkin jo tässä blogimerkinnässä. Ensimmäiset kaksi Inouïtooshin huiviani valitsin sillä perusteella, että ne sointuivat työmatkatakkiini, ja kun ne osoittautuivat niin hyviksi käytössä, niitä alkoi ilmaantua kaappiin (ja ennen kaikkea käyttöön) enemmänkin.

Kukkahuiveista (ja siitä ainoasta silkkihuivistani) poiketen nämä huivit olivat malliltaan pitkänomaisia, mikä osoittautuikin huomattavan käytännölliseksi: huivin sai kiedottua kaulaan, päähän tai hartioille. Kesällä huivit lämmittivät viileinä iltoina, kuumina aurinkoisina päivinä ne suojasivat herkkää hipiääni palamiselta, ja säästä riippumatta ne tuottivat iloa kauneudellaan. Omat huivini ovat enimmäkseen kesämallistosta, ja materiaaliltaan puuvillaa tai erilaisia puuvilla/silkki/pellava/modaalisekoitteita, mutta talvimallistosta löytyy myös villaisia ja villasekoitteisia huiveja.

Inoïtooshin huivit muistuttavat toista intohimoni kohdetta, tuoksuja, siinä, että ne ovat käyttötaidetta, kankaanpalaan (tuoksujen tapauksessa pulloon) vangittua runoutta. Niiden värit ja kiehtovat, välillä abstraktit, välillä muuten vain arvoitukselliset kuviot ruokkivat mielikuvitusta.

(kuvassa huivit nimeltä Catherine ja Yves viime kesän mallistosta)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Mitä luin ja miltä tuoksuin 2015













Viime vuonna olin paitsi kokopäivätöissä, myös opiskelin siinä ohessa, joten lukemiselle jäi aikaa tavallista niukemmin. Vuoden ehdoton lukukokemus oli Elias Canettin omaelämäkerrallinen trilogia, mutta pidin paljon myös Viv Albertinen elämäkerrasta.

1. Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä
2. Eeva Tenhunen: Viimeinen pari
3. Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
4. Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka
5. Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset
6. Eeva Tenhunen: Kuolema sukupuussa
7. Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan
8. Eeva Tenhunen: Mustat kalat
9. Viv Albertine: Clothes, Clothes, Clothes. Music, Music, Music. Boys, Boys, Boys
10. Marco Kosonen: Muurikaupunki
11. Jaska Filppula: Vieraslista
12. Jaska Filppula: Me ei oltu valtaosaa
13. Elias Canetti: Pelastunut kieli
14. Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat
15. Anni Swan: Sara ja Sarri
16. Marguerite Duras: L'Amant de la Chine du Nord
17. Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus
18. Gary Lachman: Tajunnan alkemistit – Kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli
19. Anja Snellman: Antautuminen
20. Victor Bockris: Transformer - The Complete Lou Reed Story
21. Vivienne Westwood & Ian Kelly: Vivienne Westwood
22. Elias Canetti: Soihtu korvassa
23. Elias Canetti: Silmäpeli
24. Ljuba Vinogradova: Yönoidat - neuvostonaisten ilmasotayksiköt toisessa maailmansodassa

Tuoksurintamallakin näkyi säännöllinen töissäkäynti, niin tuoksuvalintojen kuin uusien hankintojen muodossa. Vuoden talo oli ylivoimaisesti Parfumerie Générale, jonka tuoksuihin tutustuin vasta viime vuonna. TOP 24:ään pääsi mukaan peräti neljä talon tuoksua, ja ne olivat kaikki myös mitalisijoilla.

21 Papyrus de Ciane
18 Querelle
14 Castile, Corps et Âmes, Corps et Âmes Apaisante
12 Bois d’Iris, Mûre et Musc Extrême
11 Encre Noire, Premier Figuier, Premier Figuier Extrême
10 Encens et Lavande, Mûre et Musc, Timbuktu
7 Loukhoum, Shaal Nur
6 Ambre Profond, Bois Farine, Comme des Garçons 2, Cuir Mauresque, DZING!, Indochine, Sublime, Voleur de Roses, Zagorsk

perjantai 7. elokuuta 2015

Pieni punatukkainen poikatyttö


Kuulin ensimmäistä kertaa La Roux’ta ollessani kissavahtina Tallinnassa kuutisen vuotta sitten. Tapanani oli pitää MTV auki, olin yleensä joko toisessa huoneessa tai selin televisioon, mutta jos korvani höristyivät jonkin kiinnostavan perään, menin katsomaan, mikä biisi ja artisti oli kyseessä.

In For The Kill oli tällainen korvienhöristyttäjä. Ensivaikutelmani oli, että joku 80-luvun hitti oli julkaistu uudestaan, niin tyylipuhdas oli soundimaailma. Kun sitten käänsin katseeni kuvaruutuun, ajattelin, että Elly Jackson sekä näyttää että kuulostaa 12-vuotiaalta.

In For The Kill pyöri kanavalla tiuhaan tahtiin, ja palattuani kotiin kuuntelin La Roux’n debyyttialbumia ahkerasti Spotifysta. Levyllä on monta muutakin loistavaa kappaletta, kuten Bulletproof, Quicksand, ja bonusbiisi Growing Pains.

Viime vuonna La Roux julkaisi toisen albuminsa, Trouble In Paradisen, joka on debyyttiä eheämpi kokonaisuus, mutta yksittäiset kappaleet eivät silti kärsi tippaakaan vertailussa esikoisalbumin parhaisiin paloihin, mainittakoon esimerkkeinä vaikka Uptight Downtown ja Silent Partner.

Odotan innolla kolmatta albumia, sitä odotellessa kuuntelen näitä kahta!