torstai 29. huhtikuuta 2010

Lykke


Vita Andersenin novellikokoelmassa Suu kiinni ja ole kaunis on kaksitoista tylyä tarinaa hylätyistä, hyväksikäytetyistä, hyväuskoisista ja häiriintyneistä tytöistä ja naisista.

Yksi tarinoista on muita kevyempi, ja jos ei sekään suorastaan ratkiriemukas, niin ainakin surkuhupaisa. Lykke kertoo 27-vuotiaasta, eronneesta Lykkestä, joka on hieman pyöreä ja hyvin, hyvin epävarma.

Andersen piirtää taitavasti kuvan naisesta, joka ei tiedä, kuka on, ja jonka elämä on yhtä jossittelua ja itsepetosta. Lykke on addiktoitunut naistenlehtiin, joista hän poimii ideoita erilaisiin sisustus- ja käsityöprojekteihin, jotka jäävät aina kaikki kesken. Kuten niin monet naiset, Lykkekin näkee ratkaisunaan laihduttamisen. Kunhan hän vain laihtuu, kaikki muutkin asiat hänen elämässään järjestyvät.

Novellin tapahtumat käynnistyvät, kun Lykke päättää jälleen kerran laihduttaa, "sadannen kerran, mutta tällä kertaa, tällä kertaa onkin tosi kyseessä". Lykke punnitsee itsensä ja kirjoittaa painonsa suurelle paperille, jonka kiinnittää seinälle. Mutta äkkiä hän tulee ajatelleeksi, että vaaka saattaakin näyttää väärin, ja päättää ostaa kaupasta 15 kg tavaraa tarkistaakseen asian. Suurin osa tuosta viidestätoista kilosta on ruokaa...

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Saint Jacques

Kaivoin viikonloppuna kaapista L'Heure Bleuen. Vaikka olen itse käyttänyt tuoksua "vasta" kahdeksan vuotta, sillä on ikää yhdeksänkymmentä vuotta enemmän ja siihen liittyy yksi vanhimpia tuoksumuistojani.

Kun ensimmäinen opettajani kumartui pulpettini ylle katsoakseen, mitä olin raapustanut paperille tai vihkoon, vedin aina syvään henkeä. Häntä ympäröi hento tuoksupilvi, jolla oli ihmeellisen rauhoittava ja lohdullinen vaikutus. Kun haistoin hänen hajuvetensä, tunsin, että maailmankaikkeudessa on kaikki hyvin.

Monta vuotta myöhemmin koin déjà vun tavaratalon hajuvesiosastolla suihkauttaessani ranteelleni L'Heure Bleuetä. Sillä on edelleen sama vaikutus minuun kuin silloin, kun olin pieni lettipää. Se on kuin Tenavien Epun riepu.

Tuoksun on luonut Jacques Guerlain, jota kutsun enemmän tai vähemmän leikilläni "Saint Jacquesiksi", koska L'Heure Bleue on niin ylimaalisen ihana, ettei aivan tavallinen kuolevainen olisi moiseen ihmetekoon kyennyt. Lisäpontta Jacques Guerlainin mahdolliseen kanonisointiin antavat edelleen valmistuksessa olevat Eau du Coq (1894), Mouchoir de Monsieur (1904), Après L'Ondée (1906), Mitsouko (1919), Shalimar (1925) ja Vol de Nuit (1933).