keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Joy Division


Eilen tuli kuluneeksi 30 vuotta Ian Curtisin kuolemasta. Se sai minut muistelemaan omaa Joy Division -historiaani.

Kaikki alkoi syksyllä 1983. Siihen aikaan nauhoitin musiikkia radiosta kasetille. Love Will Tear Us Apart oli yksi niistä kappaleista, joita kuuntelin niin usein ja hartaasti, että nauha lähes kului puhki.

Seuraavalla hiihtolomalla löysin rakastamani kappaleen 12-tuumaisena singlenä Tukhomasta. Kuuntelin sitä hyvin, hyvin paljon. Kesällä löysin sitten Closer-albumin Valintatalon alelaarista.

Onneksi olin ryhtynyt Soundin tilaajaksi: lehdessä oli aina Diskerin mainos, jossa oli listattuna lisää Joy Divisionin levyjä ja aloinkin tehdä viikkorahoineni säännöllisiä retkiä Pursimiehenkadulle. Kerran ostin An Ideal for Living -nimisen kirjan. Minulle selvisi vasta sitä lukiessani, että Ian Curtis oli kuollut. Tehnyt itsemurhan. Jo kolme vuotta ennen kuin olin kuullut koko yhtyeestä. Se oli 17-vuotiaalle melankoliaan taipuvaiselle nuorelle naiselle melkoinen järkytys.

Muistan kirjoittaneeni lukiossa ainakin kolme ainetta Joy Divisionista. Pari niistä (äidinkielen ja ruotsin) olisin joutunut lukemaan ääneen tunnilla, jos olisin ollut paikalla. Lukion kolmas luokka kun kului lintsatessa ja potiessa "maailmankatsomuksellista kriisiä".

Olen vuosien varrella törmännyt useisiin ihmisiin, jotka pitävät Joy Divisionin musiikkia masentavana. Minä olen aina ollut eri mieltä. Se on tuonut elämääni valoa ja toivoa silloin, kun olen niitä kipeimmin tarvinnut.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Teellä Lissun luona

Butter London on OPIn ohella lempikynsilakkamerkkini. Värillä on väliä, mutta niin on myös värin nimellä, ja Butter London -lakkojen nimet ovat mannaa anglofiilille.

Kuvassa näkyvä lakka on nimeltään Tea with the Queen. En ole yleensä mikään suuri ihonväristen lakkojen ystävä, mutta tämä sävy on täysosuma ja tuo mieleeni balettitossut ja -trikoot. Se on helppo valinta silloin kun joko en osaa päättää tai olen muuten vain laiska... Yksi kerros ilman aluslakkaa ja se on siinä!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kotiharjun päällä laulaa pieni lintunen, kun koittaa kevätaamun koi...


Kun löysin jokin aika sitten ruotsalaiset meikkiblogit, löysin myös Brite Bird -kosmetiikkasarjan, jonka valikoimiin kuuluu (toistaiseksi) vain luomivärejä. Luomivärejä on sekä kiinteinä perinteisinä nappeina että irtopuuterimaisina pigmentteinä. Luomivärien hinta-laatusuhde on ällistyttävä: ne ovat edullisia mutta koostumukseltaan erinomaisia. MakeupMyLack-nimistä blogia pitävä Sanna tekee ne itse.

Brite Birdin valikoimaan kuuluu mm. Blogg kollektionen, joka käsittää neljä luomiväriä, joista jokainen on omistettu ruotsalaiselle meikkibloggajalle: Bjooti, Lipgloss Bitch, Micromiss ja Sminkan.

Sarjan toinen erikoisuus ovat edesmenneille lemmikkieläimille omistetut luomivärit: Moa-pigmentin inspiraation lähteenä on ollut musta kaniini, ja Sminkans Sabina -trion raidallinen kissa. Moalla on myös oma nimikkopurkki, jonka kannessa on kaniinin kuva. Kaikki muut pigmentit on pakattu purkkiin, jota koristaa turkoosi pääskynen.

Sarjan värivalikoima ulottuu vaaleasta tummaan, kylmästä lämpimään, murretusta kirkkaaseen ja matasta kimaltavaan tai metallinhohtoiseen.