keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Huiveista













Vaikka Pavlovo Posadin huivit (joista olen kertonut aiemminkin) ovatkin olleet intohimoni ja keräilykohde jo parikymmentä vuotta, olen silti muuten vierastanut huiveja. Olen assosioinut ne lähinnä vanhan ajan pankkineiteihin ja lentoemoihin, joiden huivit olivat vasemmalla olkapäällä roikkuvia statussymboleja, joiden ainoa pointti oli, että ne olivat jotain tunnettua ja kallista merkkiä.

Omat huivini ovat olleet villaisia, ja niiden funktio on ollut lämmittää päätä, kaulaa ja hartioita. Pelkkänä koristeena ne eivät ole olleet koskaan, vaikka kukkahuivit toki tuottavatkin esteettistä mielihyvää varsinaisen tehtävänsä ohella.

Jossain vaiheessa totesin kuitenkin, että alkusyksystä ja loppukeväästä tulee kylmä ilman huivia, mutta villahuivi taas on liian kuuma. Kymmenen vuotta sitten hankin alunperin syksyistä Pariisin matkaa varten silkkihuivin, joka täyttikin tehtävänsä erinomaisesti. Silti se jäi pitkäksi aikaa ainoaksi lajissaan, jollei oteta laskuihin alennusmyynneistä ostettuja Marimekon puuvillahuiveja, joita käytin lähinnä kesäisin maalla mökillä tai piknikillä suojaamassa auringonpistokselta.

Vaikka parin vuoden takaisella Wienin matkalla totesinkin pitkänomaisen Marimekon puuvillahuivin tavattoman funktionaaliseksi, vasta viime vuonna löysin huivit lopullisesti. Lähtölaukauksesta kerroinkin jo tässä blogimerkinnässä. Ensimmäiset kaksi Inouïtooshin huiviani valitsin sillä perusteella, että ne sointuivat työmatkatakkiini, ja kun ne osoittautuivat niin hyviksi käytössä, niitä alkoi ilmaantua kaappiin (ja ennen kaikkea käyttöön) enemmänkin.

Kukkahuiveista (ja siitä ainoasta silkkihuivistani) poiketen nämä huivit olivat malliltaan pitkänomaisia, mikä osoittautuikin huomattavan käytännölliseksi: huivin sai kiedottua kaulaan, päähän tai hartioille. Kesällä huivit lämmittivät viileinä iltoina, kuumina aurinkoisina päivinä ne suojasivat herkkää hipiääni palamiselta, ja säästä riippumatta ne tuottivat iloa kauneudellaan. Omat huivini ovat enimmäkseen kesämallistosta, ja materiaaliltaan puuvillaa tai erilaisia puuvilla/silkki/pellava/modaalisekoitteita, mutta talvimallistosta löytyy myös villaisia ja villasekoitteisia huiveja.

Inoïtooshin huivit muistuttavat toista intohimoni kohdetta, tuoksuja, siinä, että ne ovat käyttötaidetta, kankaanpalaan (tuoksujen tapauksessa pulloon) vangittua runoutta. Niiden värit ja kiehtovat, välillä abstraktit, välillä muuten vain arvoitukselliset kuviot ruokkivat mielikuvitusta.

(kuvassa huivit nimeltä Catherine ja Yves viime kesän mallistosta)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Mitä luin ja miltä tuoksuin 2015













Viime vuonna olin paitsi kokopäivätöissä, myös opiskelin siinä ohessa, joten lukemiselle jäi aikaa tavallista niukemmin. Vuoden ehdoton lukukokemus oli Elias Canettin omaelämäkerrallinen trilogia, mutta pidin paljon myös Viv Albertinen elämäkerrasta.

1. Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä
2. Eeva Tenhunen: Viimeinen pari
3. Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
4. Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka
5. Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset
6. Eeva Tenhunen: Kuolema sukupuussa
7. Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan
8. Eeva Tenhunen: Mustat kalat
9. Viv Albertine: Clothes, Clothes, Clothes. Music, Music, Music. Boys, Boys, Boys
10. Marco Kosonen: Muurikaupunki
11. Jaska Filppula: Vieraslista
12. Jaska Filppula: Me ei oltu valtaosaa
13. Elias Canetti: Pelastunut kieli
14. Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat
15. Anni Swan: Sara ja Sarri
16. Marguerite Duras: L'Amant de la Chine du Nord
17. Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus
18. Gary Lachman: Tajunnan alkemistit – Kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli
19. Anja Snellman: Antautuminen
20. Victor Bockris: Transformer - The Complete Lou Reed Story
21. Vivienne Westwood & Ian Kelly: Vivienne Westwood
22. Elias Canetti: Soihtu korvassa
23. Elias Canetti: Silmäpeli
24. Ljuba Vinogradova: Yönoidat - neuvostonaisten ilmasotayksiköt toisessa maailmansodassa

Tuoksurintamallakin näkyi säännöllinen töissäkäynti, niin tuoksuvalintojen kuin uusien hankintojen muodossa. Vuoden talo oli ylivoimaisesti Parfumerie Générale, jonka tuoksuihin tutustuin vasta viime vuonna. TOP 24:ään pääsi mukaan peräti neljä talon tuoksua, ja ne olivat kaikki myös mitalisijoilla.

21 Papyrus de Ciane
18 Querelle
14 Castile, Corps et Âmes, Corps et Âmes Apaisante
12 Bois d’Iris, Mûre et Musc Extrême
11 Encre Noire, Premier Figuier, Premier Figuier Extrême
10 Encens et Lavande, Mûre et Musc, Timbuktu
7 Loukhoum, Shaal Nur
6 Ambre Profond, Bois Farine, Comme des Garçons 2, Cuir Mauresque, DZING!, Indochine, Sublime, Voleur de Roses, Zagorsk