Tyrni, Marja

Lauantain uusi viihdepläjäys Putous on epätasainen, mutta parhaimmillaan varsin viihdyttävä. Sen ehdoton valopilkku on punaisissa pokissaan ja ainoissaan tanssahteleva iloinen karjalaisleski Marja Tyrni jonka "Suut makiaksi!"-toivotus saa yrmeämmänkin yleisön naaman Hangon keksille...

Mitä luin vuonna 2009

1. Agatha Christie: Pöial sügeleb kui hull
2. Marita Kuokkanen: Meiju Suvas - sydämellä
3.-14. Agatha Christie: Mõrvad Mesopotaamias; Tuhkur Hobune; Laip raamatukogutoas; Paddington 16.50; Uinunud Mõrv; Mõrv kiriklas; On kurjust päikese all; Kõver maja; Hädaoht End House'is; Nukker küpress; Viis väikest põrsast; Lord Edgware'i surm
15. Sofi Oksanen: Puhdistus
16. Jan Kaus ja Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa - kivikovaa virolaista nykyrunoutta
17.-18. Agatha Christie: Tragöödia kolmes vaatuses; Üks, kaks, kingapannal kinni naks
19. Umayya Abu-Hanna: Sinut
20.-22. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu; Peppi aikoo merille; Peppi Pitkätossu Etelämerellä
23. Marjane Satrapi: Luumukanaa
24. Jane Mulvagh: Vivienne Westwood - An Unfashionable Life
25. Carrie Fisher: Wishful Drinking
26. Ristomatti Ratia: Paha poika
27. Marja-Leena Parkkinen ja Ristomatti Ratia: Love Armi - Armi Ratian henkilökuva
28. Monika Fagerholm: Glitterscenen
29. Annika Idström: Sinitaivas
30. Clive Lamming: Métro insolite
31. Mike Wren: Bitch, Bitch, Bitch
32. Gina Wisker: Sylvia Plath - A Beginner's Guide
33.-35. Janet Frame: To the Is-Land; An Angel at My Table; The Envoy from Mirror City
36.-43. Rakel Liehu: Runoja 1974 - 1977; Bul bul; Kubisseja; murehtimatta ! smaragdinen; Readymade; Gammayökkönen; Sininen Lasarus; Skorpionin sydän
44. Gloria Steinem & George Barris: Marilyn
45. Norman Rosten & Sam Shaw: Marilyn among Friends
46. Susan Strasberg: Marilyn and Me

Viime vuonna innostuin lukemaan Agatha Christietä viroksi. Kahmin kirjoja Harju tänavan Raamatukoi-divarista. Loppuvuodesta taas innostuin lukemaan Marilynistä.

Vuoden suurin lukuelämys oli Janet Framen elämäkertatrilogia. Näin Jane Campionin An Angel at My table -dramatisoinnin minisarjana 90-luvun alussa ja olen siitä saakka halunnut lukea Framen trilogian. Katsottuani sarjasta tehdyn elokuvaversion muutamaan kertaan dvd:ltä sain vihdoin aikaiseksi hankkia ja lukea kirjat.

Lempirunoilijani Rakel Liehun runoja onnistuin löytämään pilkkahinnalla Sofiankadun divarista ja samalla kun täydensin kokoelmaani, luin ne taas kerran.

En ole varmaan koskaan odottanut minkään kirjan ilmestymistä niin hartaasti kuin Monika Fagerholmin Glitterscenenin, mutta vaikka odotukseni palkittiinkin ruhtinaallisesti, Den amerikanska flickan teki vielä suuremman vaikutuksen.

Peppi Pitkätossu on lapsuuteni sankareita, ja Peppi-kirjat riemastuttivat edelleen. Tänä vuonna voisin lukea vuorostaan Onneli ja Anneli -kirjat. Paluu lapsuuden suosikkikirjojen pariin alkoi jo 2008, jolloin luin kaikki Pekka Töpöhäntä -kirjani...

Jane Mulvaghin kirja Vivienne Westwoodista on tullut luettua monta kertaa aiemminkin, enkä kyllästy siihen ikinä: siksi valitsin Vivin "kansikuvatytöksi"!

Meikkimuseo #1

Vaikka meikkaankin epäsäännöllisesti ja melko harvoin, olen pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut meikeistä. Lempipaikkojani kylässä käydessä olivat kampauspöydät, varsinkin sellaiset, joissa oli kolmiosainen peili! Viihdyin erinomaisesti purkkien, purnukoiden ja hajuvesipullojen parissa.

Ensimmäinen tuote, jonka hankin ja jota aloin käyttää oli Lumenen ruskea kakkumaskara. Toinen oli Minersin musta kynsilakka. Ja muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäisen poikaystäväni äiti kauhisteli ettei hänellä ole koko elämänsä aikana ollut niin paljon meikkejä kuin minulla. Paljon on kertynyt sittemmin lisää...

Erinäisiä meikkejä on matkan varrella tosin karissut pois, joko siksi että ne on käytetty loppuun tai siksi että olen heittänyt ne pois. Rasvapohjaiset tuotteet vanhenevat nopeimmin ja ne täytyy luonnollisestikin kipata mäkeen heti kun niiden "parasta ennnen" -päiväys on ohitettu, mutta puuterimaiset tuotteet säilyvät ällistyttävän pitkään käyttökelpoisina.

Meikkimuseo-sarjassa esittelen meikkejä, jotka ovat pysyneet matkassa vuosikausia.

Ensimmäisenä on muistaakseni vanhin luomiväri jonka omistan: Bourjois'n Cardinal. Ehostin sillä silmäni jo vanhojenpäivänä! Cardinal on tumma violetti, joka siftaa pronssiin, varsinkin kostealla siveltimellä levitettynä, ja korostaa tehokkaasti silmien vihreyttä. Käytän sitä rajausvärinä. Värin valmistus lienee lopetettu ajat sitten eikä Bourjois'n valikoimissa ole nykyään mitään vastaavaa.

Bourjois'n vanhassa pakkauksessa oli kierrettävä kansi, jonka sai irti ja jota saattoi kätevästi käyttää vesikuppina. Uusissa pakkauksissa on peili, mistä plussaa, mutta miinusta tulee saranallisesta kannesta (joka kuulemma napsahtaa helposti irti). Lisämiinus siitä, että entisestä 2,5 gramman painosta on pudotettu yksi gramma pois, vaikka itse purkin koko on pysynyt samana. Taas yksi esimerkki siitä miten kuluttajaa huijataan optisilla harhoilla...

Kukkahuivit - платки

Kun kesällä 1997 oli Pietarissa kielikurssilla, ostin Katariinan palatsista komean kukkahuivin. Osaksi leikilläni, koska se oli "venäjänopiskelijan pakollinen varuste", osaksi siksi, että se vain oli niin vastustamattoman kaunis. Seuraavana talvena huomasin että se oli myös hyvin lämmin.

Kun seuraavan vuoden syksynä palasin Pietariin, alati vaaniva keräilyvimmani iski. Silloin Pavloposadskaja platočnaja manufakturan huiveja vielä myytiin useassa kirjakaupassa Nevskij prospektin varrella (hinnat olivat niissä noin puolet siitä mitä huiveista pyydettiin edelleenkin Verikirkon takana sijaitsevalla matkamuistotorilla) ja niitä alkoi huivi kerrallaan tarttua mukaan. Pieniä, keskikokoisia, isoja, mustia, punaisia, vihreitä... Kun palasin lukukauden päätyttyä kotiin, matkalaukussani oli seitsemän huivia.

Myöhemmin sain pari lisää anopiltani, ja jokaiselta Pietarin matkalta olen palannut vähintään yhden uuden huivin kanssa.

Nykyään huiveja on entistä vaikeampi löytää. Suosikkimyymäläni Nevskillä on kadonnut uudistusten (lue: ketjukahviloiden ja merkkikauppojen) alle ja kirjakaupat eivät enää juuri myy niitä. Matkamuistomyymälöissä ne ovat kalliita, ja esillä on usein vain kaikkein suurimpia ja silkkihapsuisia (= kalliimpia) huiveja. Itse olen visusti pitäytynyt villahapsuisissa, ja viime matkalla niitä piti varta vasten kysyä, mutta löytyihän niitäkin pahvilaatikosta tiskin alta.

Huiveja on tällä hetkellä viisitoista ja kyllä, käytän niitä kaikkia. (Kuten hajuvesiänikin, joita minulla on vielä enemmän, mutta niistä lisää joskus toiste...)

Aram zam zam!

Taannoin Tallinnassa törmäsin kanavapujotellessani tähän Macarenaa muistuttavaan musiikkivideoon.



Tarttuva hokema "aram zam zam, aram zam zam, guliguliguliguliguli ram zam zam" on tuttu myös Tom Tom Clubin vallattomasta klassikosta Wordy Rappinghood.

Googlaamalla löytyi myös animaatio, jossa koira ja jänikset seikkailevat. http://www.aramzamzam.com/

Hokeman etymologia kuitenkin selvisi vasta wikipediasta: A Ram Sam Sam on marokkolainen lastenlaulu ja -leikki!