Miltä tuoksuin 2017

12 Premier Figuier Extrême
11 Bois d'Iris, Timbuktu
10 Dzongkha
9 Bois Naufragé, L'Air de Rien
8 Divin' Enfant, En Passant, Fleurs de Cédrat, L'Heure Bleue, Messe de Minuit, Mitsouko, Voleur de Roses
7 Bois Blond, Frangipani Absolute
6 Bois Farine, Eau de Charlotte, Helmut Lang EdP, Le Parfum de Thérèse, Papyrus de Ciane, Piment Brûlant, Rosissimo, Traversée du Bosphore
5 Bulgari Black, Corps et Âmes, Ilang Ivohibé, Jardins de Kérylos, Poivre Piquant, Vol de Nuit, Yohji
4 A Fleur de Peau, Après l'Ondée, De Bachmakov, Heure Exquise, Mon Parfum Chéri par Camille, Mûre et Musc, Patchouly (Mazzolari), Rose Absolue

Tuoksurintamalla tämäkin vuosi oli L'Artisan Parfumeurin juhlaa, ja nuoteista erityisesti viikuna ja iiris olivat suosiossa.

Toisaalta myös pitkään paitsiossa oleet Comme des Garçonsin tuoksut pääsivät ulkoilemaan, vaikka eivät tällä listalla näykään, koska niille kertyi vain kolme käyttökertaa vuoden aikana.

Mitä luin 2017

Tänä vuonna melkein puolet lukemistani kirjoista olivat runokokoelmia. Luin myös uudestaan vanhoja suosikkejani. Monika Fagerholmin Lola uppochner aukeni ihan eri tavalla ruotsiksi, asiaan vaikutti sekin, että olin katsonut siitä dramatisoidun tv-sarjan. Vuoden kohokohta oli kuitenkin Joseph Frankin Dostoevski-elämäkerta, jonka toista osaa luen parhaillaan. Loput kolme osaa luen ensi vuonna!

1. Monika Fagerholm: Lola uppochner
2. Henriikka Tavi: Maaliskuu
3. Henriikka Tavi: Huhtikuu
4. Pirkko Saisio: Elämänmeno
5. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
6. Pirkko Saisio: Vastavalo
7. Pirkko Saisio: Punainen erokirja
8. Pirkko Saisio: Betoniyö
9. Pirkko Saisio: Kainin tytär
10. Eva Wein: Puolimaailman nainen
11. Henriikka Tavi: Helmikuu
12. Henriikka Tavi: Kesäkuu
13. Henriikka Tavi: Heinäkuu
14. Henriikka Tavi: Elokuu
15. Henriikka Tavi: Syyskuu
16. Henriikka Tavi: Lokakuu
17. Henriikka Tavi: Marraskuu
18. Saila Susiluoto: Dogma
19. Eva Wein: Kulkue
20. Henriikka Tavi: Toukokuu
21. Henriikka Tavi: Joulukuu
22. Sinikka Vuola: Orkesteri jota emme kuule
23. Sinikka Vuola: Musta ja punainen
24. Sinikka Vuola: Maailman vaikein kieli
25. Louise Brooks: Lulu in Hollywood
26. Aura Koivisto: Irtolaisina Euroopassa
27. Outi Popp ja Asko Mäkelä: Vanha palaa!
28. Rakel Liehu: Helene
29. Kjell Westö: Drakarna över Helsingfors
30. Tommi Liimatta: Sami Yaffa - tie taipuu
31. Karin Bojs: My European Family
32. Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen (toim.): Dostojevski - kiistaton ja kiistelty
33. Joseph Frank: Dostoevsky - The Seeds of Revolt, 1821-1849

Mitä luin 2016

1. Gary Lachman: Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot
2. Jean Genet: Querelle
3. Vivi-Ann Sjögren: Andalusian karkea suola
4. Agatha Christie: Asesinato en el Orient Express
5. Agatha Christie: Diez negritos
6. Agatha Christie: Maldad bajo el sol
7. Agatha Christie: La muerte visita al dentista
8. Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja
9. Agatha Christie: Despues del funeral
10. Agatha Christie: El misterio de la guía de ferrocarriles
11. Agatha Christie: Poirot en Egipto
12. Vivi-Ann Sjögren: Meksikon-päiväkirja
13. Agatha Christie: Peligro inminente
14. Agatha Christie: El espejo se rajo de parte a parte
15. Yann Andréa: Duras, rakastettuni
16. Marguerite Duras: LaivaNuit
17. Marguerite Duras: Agatha
18. Legs McNeil & Gillian McCain: Please Kill Me - The Uncensored Oral History of Punk
19. Viv Albertine: Clothes, Clothes, Clothes. Music, Music, Music. Boys, Boys, Boys - A Memoir
20. Arianna Stassinopoulos Huffington: Picasso - Creator and Destroyer
21. Marguerite Duras: Emily L.
22. Luis Buñuel: Viimeinen henkäykseni
23. Andrei Belyi: Peterburg
24. Antti Nylén: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet
25. Anja Kauranen: Syysprinssi
26. Anja Snellman: Lähestyminen
27. Hanna Weselius: Alma!

Luin viimekin vuonna nolon vähän, ja suurimmaksi osaksi dekkareita espanjaksi, koska olin menossa syyskuussa Madridiin neljännesvuosisadan tauon jälkeen. Matkaan liittyen luin myös uudelleen rakastamiani Vivi-Ann Sjögrenin kirjoja. Muitakin kertauksia riitti, mutta onneksi mukaan mahtui peräti kolme viime vuoden uutuuskirjaa.

Tavoitteenani on lukea enemmän tänä vuonna. Saa nähdä, miten käy.

Miltä tuoksuin 2016

Myös viime vuonna Parfumerie Généralen tuoksut jylläsivät, vaikka vanha rakas L'Artisan Parfumeur tarjosikin hyvän vastuksen.

14 Felanilla
13 Pour un Homme de Caron, Timbuktu
12 Caligna, Encens et Lavande
10 Drama Nuuï, L’Eau d’Ambre
9 Bois Blond, Corps et Âmes Apaisante, Dzongkha
8 Intrigant Patchouli
7 L’Eau d’Ambre Extrême, Querelle
6 L’Ombre Fauve, Ormonde Woman, Le Parfum de Thérèse, Poivre Piquant, CdG Vettiveru
5 Chergui, Comme des Garçons 2, Corps et Âmes, Cuir Mauresque, De Bachmakov, Fleurs de Cédrat, Iris Oriental, Papyrus de Ciane, CdG Peppermint, Piment Brûlant, Rose Poivrée
4 Ambre Précieux, Ambre Profond, Bois d'Iris, Comme des Garçons 3, En Passant, Encre Noire, Folavril, Harmatan Noir, Helmut Lang EdP, Mûre et Musc, Mûre et Musc Extrême, Onda, Sa Majeste la Rose, Sel de Vétiver, Shaal Nur, Vierges et Toreros

Viime vuosi tuoksui siis ainakin vaniljalta, laventelilta, ambralta, jasmiinilta, iirikseltä, patsulilta, vetiveriltä, ruusulta, mintulta, myskiltä, nahalta, ja erinäisltä suitsukkeilta ja puilta.

Ostin vihdoin ison pullon Caronin klassista Pour un Hommea ja L'Artisan Parfumeurin L'Eau d'Ambrea ja L'Eau d'Ambre Extrêmea, jotka poseeraavat kuvassa vanhojen pikkupullojeni kanssa.

Huiveista

Vaikka Pavlovo Posadin huivit (joista olen kertonut aiemminkin) ovatkin olleet intohimoni ja keräilykohde jo parikymmentä vuotta, olen silti muuten vierastanut huiveja. Olen assosioinut ne lähinnä vanhan ajan pankkineiteihin ja lentoemoihin, joiden huivit olivat vasemmalla olkapäällä roikkuvia statussymboleja, joiden ainoa pointti oli, että ne olivat jotain tunnettua ja kallista merkkiä.

Omat huivini ovat olleet villaisia, ja niiden funktio on ollut lämmittää päätä, kaulaa ja hartioita. Pelkkänä koristeena ne eivät ole olleet koskaan, vaikka kukkahuivit toki tuottavatkin esteettistä mielihyvää varsinaisen tehtävänsä ohella.

Jossain vaiheessa totesin kuitenkin, että alkusyksystä ja loppukeväästä tulee kylmä ilman huivia, mutta villahuivi taas on liian kuuma. Kymmenen vuotta sitten hankin alunperin syksyistä Pariisin matkaa varten silkkihuivin, joka täyttikin tehtävänsä erinomaisesti. Silti se jäi pitkäksi aikaa ainoaksi lajissaan, jollei oteta laskuihin alennusmyynneistä ostettuja Marimekon puuvillahuiveja, joita käytin lähinnä kesäisin maalla mökillä tai piknikillä suojaamassa auringonpistokselta.

Vaikka parin vuoden takaisella Wienin matkalla totesinkin pitkänomaisen Marimekon puuvillahuivin tavattoman funktionaaliseksi, vasta viime vuonna löysin huivit lopullisesti. Lähtölaukauksesta kerroinkin jo tässä blogimerkinnässä. Ensimmäiset kaksi Inouïtooshin huiviani valitsin sillä perusteella, että ne sointuivat työmatkatakkiini, ja kun ne osoittautuivat niin hyviksi käytössä, niitä alkoi ilmaantua kaappiin (ja ennen kaikkea käyttöön) enemmänkin.

Kukkahuiveista (ja siitä ainoasta silkkihuivistani) poiketen nämä huivit olivat malliltaan pitkänomaisia, mikä osoittautuikin huomattavan käytännölliseksi: huivin sai kiedottua kaulaan, päähän tai hartioille. Kesällä huivit lämmittivät viileinä iltoina, kuumina aurinkoisina päivinä ne suojasivat herkkää hipiääni palamiselta, ja säästä riippumatta ne tuottivat iloa kauneudellaan. Omat huivini ovat enimmäkseen kesämallistosta, ja materiaaliltaan puuvillaa tai erilaisia puuvilla/silkki/pellava/modaalisekoitteita, mutta talvimallistosta löytyy myös villaisia ja villasekoitteisia huiveja.

Inoïtooshin huivit muistuttavat toista intohimoni kohdetta, tuoksuja, siinä, että ne ovat käyttötaidetta, kankaanpalaan (tuoksujen tapauksessa pulloon) vangittua runoutta. Niiden värit ja kiehtovat, välillä abstraktit, välillä muuten vain arvoitukselliset kuviot ruokkivat mielikuvitusta.

(kuvassa huivit nimeltä Catherine ja Yves viime kesän mallistosta)

Mitä luin ja miltä tuoksuin 2015

Viime vuonna olin paitsi kokopäivätöissä, myös opiskelin siinä ohessa, joten lukemiselle jäi aikaa tavallista niukemmin. Vuoden ehdoton lukukokemus oli Elias Canettin omaelämäkerrallinen trilogia, mutta pidin paljon myös Viv Albertinen elämäkerrasta.

1. Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä
2. Eeva Tenhunen: Viimeinen pari
3. Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
4. Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka
5. Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset
6. Eeva Tenhunen: Kuolema sukupuussa
7. Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan
8. Eeva Tenhunen: Mustat kalat
9. Viv Albertine: Clothes, Clothes, Clothes. Music, Music, Music. Boys, Boys, Boys
10. Marco Kosonen: Muurikaupunki
11. Jaska Filppula: Vieraslista
12. Jaska Filppula: Me ei oltu valtaosaa
13. Elias Canetti: Pelastunut kieli
14. Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat
15. Anni Swan: Sara ja Sarri
16. Marguerite Duras: L'Amant de la Chine du Nord
17. Mauri Kunnas: Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus
18. Gary Lachman: Tajunnan alkemistit – Kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli
19. Anja Snellman: Antautuminen
20. Victor Bockris: Transformer - The Complete Lou Reed Story
21. Vivienne Westwood & Ian Kelly: Vivienne Westwood
22. Elias Canetti: Soihtu korvassa
23. Elias Canetti: Silmäpeli
24. Ljuba Vinogradova: Yönoidat - neuvostonaisten ilmasotayksiköt toisessa maailmansodassa

Tuoksurintamallakin näkyi säännöllinen töissäkäynti, niin tuoksuvalintojen kuin uusien hankintojen muodossa. Vuoden talo oli ylivoimaisesti Parfumerie Générale, jonka tuoksuihin tutustuin vasta viime vuonna. TOP 24:ään pääsi mukaan peräti neljä talon tuoksua, ja ne olivat kaikki myös mitalisijoilla.

21 Papyrus de Ciane
18 Querelle
14 Castile, Corps et Âmes, Corps et Âmes Apaisante
12 Bois d’Iris, Mûre et Musc Extrême
11 Encre Noire, Premier Figuier, Premier Figuier Extrême
10 Encens et Lavande, Mûre et Musc, Timbuktu
7 Loukhoum, Shaal Nur
6 Ambre Profond, Bois Farine, Comme des Garçons 2, Cuir Mauresque, DZING!, Indochine, Sublime, Voleur de Roses, Zagorsk

Pieni punatukkainen poikatyttö

Kuulin ensimmäistä kertaa La Roux’ta ollessani kissavahtina Tallinnassa kuutisen vuotta sitten. Tapanani oli pitää MTV auki, olin yleensä joko toisessa huoneessa tai selin televisioon, mutta jos korvani höristyivät jonkin kiinnostavan perään, menin katsomaan, mikä biisi ja artisti oli kyseessä.

In For The Kill oli tällainen korvienhöristyttäjä. Ensivaikutelmani oli, että joku 80-luvun hitti oli julkaistu uudestaan, niin tyylipuhdas oli soundimaailma. Kun sitten käänsin katseeni kuvaruutuun, ajattelin, että Elly Jackson sekä näyttää että kuulostaa 12-vuotiaalta.

In For The Kill pyöri kanavalla tiuhaan tahtiin, ja palattuani kotiin kuuntelin La Roux’n debyyttialbumia ahkerasti Spotifysta. Levyllä on monta muutakin loistavaa kappaletta, kuten Bulletproof, Quicksand, ja bonusbiisi Growing Pains.

Viime vuonna La Roux julkaisi toisen albuminsa, Trouble In Paradisen, joka on debyyttiä eheämpi kokonaisuus, mutta yksittäiset kappaleet eivät silti kärsi tippaakaan vertailussa esikoisalbumin parhaisiin paloihin, mainittakoon esimerkkeinä vaikka Uptight Downtown ja Silent Partner.

Odotan innolla kolmatta albumia, sitä odotellessa kuuntelen näitä kahta!

Anne-Marie Stretterin punainen polkupyörä

Kun luin aiemmin keväällä The Non-Blonden arvostelun Parfumerie Generalen Papyrus de Ciane -tuoksusta, sain kimmokkeen vihdoin ja viimein tutustua tähän taloon, joka oli minulle vielä valkoinen läntti kartalla.

Yksi testaamistani tuoksuista oli Indochine, joka niin ainesosiensa (hunajaa, puuta ja mausteita Burmasta, Ceylonilta, Laosista...) kuin nimensäkin puolesta vei ajatukset Marguerite Duras'n kirjoihin.

Joitakin viikkoja myöhemmin Elsa Billgren esitteli Pariisista ostamaansa huivia, ja blogimerkinnän lopussa oli kuva ihastuttavasta huivista, jossa oli polkupyörän kuva. Kun sitten kävin minulle entuudestaan tuntemattoman Inouïtooshin sivulla, ja näin että kyseisestä huivista oli kolme eriväristä versiota, en voinut vastustaa sitä, jossa oli punainen polkupyörä.

Voi olla, että tulevana kesänä tulee taas kerran luettua Duras'ta, luen parhaillaan ensimmäistä kertaa L'Amant de la Chine du Nordia, mutta sen jälkeen voisin lukea uudelleen "India Cyclen".

Tulen epäilemättä myös ainakin silloin tällöin tuoksumaan Indochinelta ja kietoutumaan polkupyörähuiviin.

Mitä luin ja miltä tuoksuin 2014

Huhtikuu on jo pitkällä, enkä ole vieläkään julkaissut viime vuoden lukulistaa ja tuoksutilastoa, mutta parempi myöhään (tai jotain).

2014 luetut kirjat

1. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia 2. osa
2. Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
3. Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
4. Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
5. Marjatta Kurenniemi: Onneli, Anneli ja orpolapset
6. Reetta Laitinen: Kirjailija ja Madame
7. Katja Kettu: Kätilö
8. Aila Meriluoto: Tältä kohtaa – päiväkirja vuosilta 1975-2004
9. Martti Anhava: Romua rakkauden valtateillä – Arto Mellerin elämä
10. Richard Hell: I Dreamed I Was a Very Clean Tramp
11. Harri Hemmilä: Kaipaus - Sehnsucht
12. Elfried Jelinek: The Piano Teacher
13. Arthur Schnitzler: Unikertomus
14. Kai Artinger: Egon Schiele
15. Gunnel Linde: Hullunkuriset perheet
16. Anja Snellman: Ivana B.
17. Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
18. Esa Mäkijärvi: Valkoinen baletti – kirjoituksia Real Madridista
19. Peter Kravanja: Visconti, Proustin lukija
20. Lena Ackebo: Vi ses i Sofo
21. Elizabeth Winder: Pain, Parties, Work: Sylvia Plath in New York, Summer 1953
22. Carl Rollyson: American Isis - The Life and Art of Sylvia Plath
23. Jukka Itkonen: Rinkeli ronkeli
24. Andrew Wilson: Mad Girl’s Love Song – Sylvia Plath and Life Before Ted
25. Fedor Dostojevski: Keskenkasvuinen 1
26. William Shakespeare: Macbeth
27. Fedor Dostojevski: Keskenkasvuinen 2
28. Caitlin Moran: How to Build a Girl
29. Kai Kajander: Supersäikeet
30. Fedor Dostojevski: Keskenkasvuinen 3
31. Miranda Carter: Three Emperors - Three Cousins, Three Empires and the Road to World War One
32. Rosa Liksom: Hytti nro 6
33. Péter Esterházy: Pitkin Tonavaa, eli kreivitär Hahn-Hahnin katse
34. Antti Heikkinen: Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006
35. Leena Lehtolainen: Rautakolmio
36. Amanda Mackenzie Stuart: Empress of Fashion - A Life of Diana Vreeland

Listassa näkyy viimevuotinen Wieninmatka, ehkä vähän sekin, että olin puoli vuotta töissä kirjastossa.

2014 tuoksujen noin TOP 20

17 Messe de Minuit, Sugi
15 Encre Noire
11 La Fin du Monde, Voleur de Roses
10 Premier Figuier
9 Encens et Lavande, Fat Electrician
8 CdG 2, L’Air de Rien
7 Bois Farine, Champaca, CdG 3, Miel de Bois, Sublime
6 DZING!, Fille en Aiguilles, Fleurs d’Oranger, New York, Premier Figuier Extrême, Rose Poivrée, Vettiveru

Asiakaspalvelutyö näkyy vetiverin runsautena! Myös iris oli valttia.

Mitä luin 2013

1. John le Carré: Tinker Tailor Soldier Spy

2. Robert Louis Stevenson: Dr Jekyll and Mr Hyde

3. Joseph Conrad: The Secret Agent

4. Sylvia Plath: The Bell Jar

5. Saila Susiluoto: Carmen

6. Nina Myskow with Roslyn Grose: Love, Sex and the Pursuit of Chocolate

7. Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

8. Wladimir Kaminer: Berliinin matkaopas uteliaalle matkaajalle

9. Arja Tiainen: Tää tojota ei lähe liikkeelle

10. Arja Tiainen: Lapsilta kielletty

11. Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Savukeitaan matkaoppaat - Länsi-Berliini

12. Antti Nylén: Tunnustuskirja

13. Jaime Hernandez: Esperanza (Love & Rockets: Locas #5)

14. Jah Wobble: Memoirs of a Geezer – The Autobiography of Jah Wobble: Music, Mayhem, Life

15. Pete Townshend: Who I Am

16. Martin Roach: Dr Martens Air Wair

17. Liisa Talvitie: Sokka

18. Peter Biskind: Easy Riders, Raging Bulls: How the Sex-Drugs-and Rock 'N Roll Generation Saved Hollywood

19. Caitlin Moran: Moranthology

20. Olli Heikkonen: Jakutian aurinko

21. Rupert Everett: Vanished Years

22. Christian Braad Thomsen: Rainer Werner Fassbinder – matka kohti valoa

23. Ronald Hayman: Fassbinder – film maker

24. Ulli Lust: Today Is the Last Day of the Rest of Your Life

25. Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin

26. Pirkko Saisio: Betoniyö

27. Mauri Kunnas: Piitles – tarina erään rockbändin alkutaipaleesta

28. Anni Swan: Iris Rukka

29. Anja Snellman: Pääoma

30. Morrissey: Autobiography

31. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia 1. osa

Siinä missä viime vuotta leimasi Edinburgh, tätä vuotta leimasi Berliini. Siellä vietin tosin vain viikon, mutta luin sekä kaupunkiin liittyviä, että matkalta mukaan tarttuneita kirjoja.

Vuoden suurimmat lukuelämykset olivat Morrisseyn omaelämäkerta ja Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia, jonka 2. osasta on vielä parisataa sivua lukematta, joten se päätyy ensi vuoden tilastoihin. Sikäli osuvasti, että luin sen tulevaa Wieninmatkaa silmälläpitäen.

Tänä vuonna luin melko vähän, noin puolet siitä, mitä yleensä. Ehkä huushollissa olleet remontit ja niihin liittyen harrastamani vanhojen lehtien inventointi söivät lukuaikaa.

Mitä tuoksuja käytin eniten vuonna 2013

Olen pitänyt tuoksutilastoja vuodesta 2004, joten tämä on jo kymmenes kerta. Tämä on samalla ensimmäinen kerta, kun jo vuosia ykköstilaa pitänyt Encens et Lavande puuttuu listalta kokonaan. Sen lisäksi yllätyin siitä, kuinka keveämmät ja pehmeämmät tuoksut veivät tällä kertaa kärkisijat: niin Bois Farine, Jour de Fête kuin Coeur d'Été ovat lempeitä ja "ruokaisia", kahdessa ensinmainitussa on pähkinäisiä tai mantelisia vivahteita, kolmannessa taas banaania, päärynää, kaakaota ja lakritsaa.

TOP 15

17 L'Artisan Parfumeur: Bois Farine

15 Miller Harris: Cœur d’Été, Hermès: Eau des Merveilles

13 L'Artisan Parfumeur: Jour de Fête

12 Patyka: Chypre

9 Les Parfums de Rosine: Rose d’Amour, Comme des Garçons/Monocle: Sugi

7 Donna Karan: Black Cashmere, Ormonde Jayne: Champaca, Hermès: Hiris, Serge Lutens: Iris Silver Mist

6 Penhaligon's: Amaranthine, Serge Lutens: Fille en Aiguilles, Serge Lutens: Fourreau Noir, Serge Lutens: La Myrrhe

Kävelen, siis olen

Olen aina rakastanut kävelemistä. Natiaisena en edes suostunut istumaan rattaissa, vaan halusin työntää niitä itse.

Vaikka kävelen muutenkin päivittäin, erityisen paljon kävelen matkoilla. Jos kotikulmilla on huono ilma, hyppään paljon herkemmin raitiovaunuun, mutta matkoilla pusken urhoollisesti eteenpäin vaikka millaisessa myräkässä, koska en halua missata mitään.

Käveleminen on lempiliikuntamuotoni. Vaikka olen joskus juossutkin, en koskaan nauttinut itse juoksemisesta, ainoastaan lenkin jälkeisestä hyvänolon tunteesta. Kävellessä taas oma ruumis tuntuu täydellisesti toimivalta koneistolta. Kävellessä ajatus kulkee, parhaimmillaan jopa lentää.

Kävin aikoinani astangajoogatunneilla, ja levätessäni tunnin lopuksi joogamatollani tunsin aina, miten suupieleni nytkähtelivät vaivihkaa ylös ja tämä "joogahymy" jäi kasvoilleni loppupäiväksi. Sama ilmiö esiintyy myös kävellessä, sillä erotuksella, ettei hiki valu samalla korviin.

Mitä luin 2012

1.-2. Sue Townsend: The Lost Diaries of Adrian Mole; Adrian Mole - the Cappuccino Years
3. Caitlin Moran: How To Be a Woman
4.-5. Ian Rankin: Fleshmarket Close; Exit Music
6. Sean Connery and Murray Grigor: Being a Scot
7. Graham Greene: Brighton Rock
8. Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie
9. David Nicholls: Starter for Ten
10. Evelyn Waugh: Brideshead Revisited
11.-12. Ian Rankin: Strip Jack; The Black Book
13. David Lines: The Modfather - My Life with Paul Weller
14. Mark E. Smith with Austin Collings: Renegade - The Lives and Tales of Mark E. Smith
15. Robert Sellers: Hellraisers - The Life and Inebriated Times of Richard Burton, Richard Harris, Peter O'Toole and Oliver Reed
16. Frances Wilson: Literary Seductions - Compulsive Writers and Diverted Readers
17. Henriikka Tavi: Tammikuu
18. Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille
19.-21. Kai Nieminen: Lopullinen totuus. Kaikesta; Perimmäisten kysymysten äärellä; Alan oppia
22. Anja Snellman: Öisin olemme samanlaisia
23. Mikko Rimminen: Sumusta pulppuavat mustat autot
24. Marco Kosonen: Ravintola Loppu
25.-35. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä - Combray; Swannin rakkaus, Paikannimet: nimi; Rouva Swannin ympärillä; Paikannimet: paikkakunta; Guermantesin tie I; Guermantesin tie II; Sodoma ja Gomorra; Vanki; Pakenija; Jälleenlöydetty aika

Alkuvuosi kului skotti- ja brittiteeman parissa, koska edessä kangasteli kevät ja alkukesä Edinburghissa. Sekä paikan päällä että kotimaahan palattua sama meno jatkui, sillä luin Skotlannissa tehtyjä divarilöytöjä, kunnes taas kotimainen kirjallisuus alkoi kutsua, ja kirjastosta tuli kannettua runokokoelmia.

Olin jo muutamia vuosia suunnitellut lukevani Kadonnutta aikaa etsimässä vihdoinkin alusta loppuun, ja syyskuussa ryhdyin urakkaan. Luin romaanisarjan ensimmäistä kertaa 1987, jolloin viimeinen suomennettu osa oli Guermantesin tie II, ja toista kertaa viisi vuotta myöhemmin, jolloin käännöstyö oli edennyt niin, että viimeinen osa oli Sodoma ja Gomorra.

Nautin tälläkin kertaa suuresti tästä jättiläismäisestä kaunokirjallisesta täytekakusta. Erityisen antoisan tästä lukukerrasta teki tietenkin se, että edellisestä oli kulunut kaksikymmentä vuotta: romaanisarjahan käsittelee aikaa, sen kulumista ja sen aiheuttamia muutoksia (kuten nimestäkin voi päätellä), ja nyt asiasta on omaakin kokemusta pari vuosikymmentä enemmän.

Kadonneen ajan etsimiseen uppoutuminen aiheutti sen, että luettujen kirjojen määrä jäi tänä vuonna noin puoleen siitä, mitä se yleensä on: tapanani on lukea useita kirjoja yhtäaikaa, mutta Kadonnutta aikaa etsimässä ei anna tilaa moiseen.

Mitä tuoksuja käytin eniten 2012

39 Dzongkha
24 Safran Troublant
19 DZING!
14 Coeur d’été, Mitsouko
13 Ormonde, Yohji
11 Vétiver Oriental
9 Encens et Lavande, L’Heure Bleue
7 Amazone, Bandit, Messe de Minuit
6 Black Cashmere, Voleur de Roses
5 Eau du Ciel, Fille en Aiguilles, Sublime, Zagorsk
(tuoksun nimen edessä oleva numero kertoo sen käyttökertojen määrän)

Olen pitänyt tuoksutilastoja jo kahdeksan vuotta ja tällä kertaa niistä tuli hyvin erilaiset kuin yleensä. Vietin keväällä kolme kuukautta Edinburghissa (mistä joskus toiste lisää) ja pakkasin mukaan vain kolme tuoksua, jotka luonnollisestikin ovat myös ne viime vuoden eniten käytetyt. Alunperin kuvittelin ottavani mukaan vain yhden tuoksun, mutta käytännössä kolmekin osoittautui liian pieneksi määräksi ja "kolme kuukautta - kolme tuoksua" -ihmiskokeeni epäonnistui surkeasti.

Ostin siis matkagarderobini täydennykseksi Miller Harrisin Coeur d’été -tuoksun, joka tulee aina palauttamaan mieleeni Princes Street Gardensin syreenipensaat sateessa ja toisaalta myös sen harvinaisen aurinkoisen päivän, jonka vietin Kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Koska molemmat kuuluvat valitettavasti sarjaan "Kuva, jota ei otettu", syreenien virkaa saavat tehdä The Meadowsin kirsikkapuut.

Tavallisin listaykkönen Encens et Lavande jäi tänä vuonna sijalle yhdeksän, koska lauantaisaunat jäivät viime vuonna vähiin: kolmen kuukauden tauon lisäksi niitä verottivat talosaunamme kiuaspalo ja sitä seurannut remontti.

The Monochrome Set

Kesäkuussa -83 ostin elämäni ensimmäisen Soundin. Olin sitä ennen lukenut vain sellaisia "laatulehtiä" kuin Suosikki, Help ja OK (ja mitä niitä nyt oli) joten ei ollut ihme, että aviisi teki sen verran suuren vaikutuksen, että ryhdyin saman tien tilaajaksi.

Elokuussa postiluukusta ropsahtaneessa Soundissa oli juttu yhtyeestä nimeltä The Monochrome Set. Luettuani jutun ja samassa numerossa olleet arvostelut Love Zombies -albumista ja Volume, Contrast, Brilliance -kokoelmasta tiesin vaistomaisesti, ensimmäistäkään akordia tai laurunlurausta kuulematta, että tulisin rakastamaan yhtyeen musiikkia (mistä kiitokset jutun ja levyarvostelut kirjoittaneelle Waldemar Walleniukselle).

Vaan kuinka ollakaan, kului viisi vuotta, ennen kuin pääsin kuulemaan sitä. Ollessani interraililla Lontoossa löysin vihdoin levylaarista kauan etsimäni nimen ja ostin ensimmäisen The Monochrome Set -levyni. Se oli Volume, Contrast, Brilliance -sinkkukokoelma, joka olikin hyvä johdatus yhtyeen ihmeelliseen maailmaan. Siitä tuli samantien yksi lempilevyistäni, joka jaksoi ihastuttaa ja hämmästyttää soittokerta soittokerralta: sekä kutkuttaa kieroa huumorintajuani että silitellä melankolista puoltani. Kun palasin Lontooseen myöhemmin samana vuonna, ostin kaikki The Monochrome Setin levyt, jotka löysin.

Yhtyeen historia on ollut polveileva ja rönsyävä alusta asti: kokoonpanot ovat vaihdelleet ja bändi on hajonnut erinäisiä kertoja, mutta ennemmin tai myöhemmin, välillä vuosienkin tauon jälkeen, se on kasattu uudelleen. Edellisen kerran näin kävi viime vuonna, mikä olikin täydellinen ajoitus, sillä olin tulossa kevääksi Skotlantiin ja pääsin lähes neljännesvuosisadan viiveellä näkemään bändin livenä.

Yhtye on parhaillaan kiertueella uuden albuminsa, Platinum Coilsin merkeissä, ja onnekseni Edinburgh oli yksi etapeista. The Voodoo Rooms oli viehättävä keikkapaikka, sali oli pieni ja intiimi ja tunnelma tiivis. Setti koostui enimmäkseen kolmen ensimmäisen albumin klassikkokappaleista, mutta mukana oli luonnollisesti myös uutta materiaalia, joka kuulosti erinomaiselta.

Omalta osaltani illan kruunasi se, että sain uunituoreeseen Platinum Coils -albumiini Bidin signeerauksen (mistä ohessa todistusaineistoa). Olen yleensä toivoton nynnerö, mutta siippani iski minulle kynän käteen ja potkaisi persuksille.



Ylemmässä kuvassa herrat Bid, Lester Square ja Andy Warren.

Sherlocked

BBC:n nykyaikaan sijoitettu Sherlock on parasta tv-draamaa sitten Life On Marsin ja Ashes to Ashesin. Ja niin paljon kuin noista kahdesta aikamatkapoliisisarjasta pidinkin, visusti 21.vuosisadalla pysyttelevä Sherlock on aivan omaa luokkaansa. Se on niin lähellä täydellistä kuin on mahdollista olla.

Kaikki on kohdallaan: käsikirjoitus, dialogi, näyttelijävalinnat, puvustus, rytmitys... Steven Moffat ja Mark Gatiss ovat Arthur Conan Doylensa lukeneet: taskukellosta tulee matkapuhelin, kokaiinista nikotiinilaastari. Minua viehättää erityisesti tapa, jolla sarjassa kuvitetaan Sherlockin salamannopeaa ja ällistyttävää ajatuksenjuoksua mm. kohtauksessa, jossa Sherlock ja Watson ottavat juosten kiinni Sohon sokkeloisia katuja pitkin ajavan taksin.

Mutta vauhdin ja vaarallisten tilanteiden lisäksi sarjassa on jotain vieläkin kutkuttavampaa: Sherlockia ja Watsonia esittävien Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin välinen kemia. Molemmilla on ihailijansa ja Fuck Yeah -tumblrsivunsa, mutta siinä missä Martin Freemanin surusilmäinen ja villapaitainen Watson herättää helliä tunteita, cumberbitchit pilkkovat intohimojensa kohteen toinen toistaan kiihottavampiin osiin, joita sitten palvovat yhdessä ja erikseen. Osansa saavat niin Benedict Cumberbatchin pitkä voimakas kaula, dramaattinen amorinkaari, hyytävänsiniset silmät, paholaismainen vasen kulmakarva kuin pitkäsormiset ilmeikkäät kädet.

Mutta Freeman ja Cumberbatch ovat paitsi hyvin viehättäviä miehiä, myös erinomaisia ja täydellisesti rooleihinsa sopivia näyttelijöitä. Loistavan roolityön tekee myös Andrew Scott, jonka Moriarty osaa niin halutessaan antaa itsestään harmittoman hölmön lehmänsilmäisen ensivaikutelman, mutta muuttuu sekunnin sadasosassa onttokatseiseksi mielipuoleksi, jolla on mustat aukot silmien tilalla.

Lopuksi vielä tämä kuva ja sen taustamusiikiksi The Smiths -yhtyeen Handsome Devil.

"Oh, you handsome devil! Let me get my hands on your mammary glands and let me get your head on the conjugal bed. I say, I say, I say..."

The New Tigers

Kuten blogin nimestä ja omasta lempinimestänikin voi päätellä, tiikeri on suosikkieläimeni, ollut lapsesta saakka. Tästä johtuen tiikerin mukaan nimetyt asiat sekä kiinnostavat että asettavat odotuksia. Turkulainen The New Tigers ei pettänyt odotuksia: nimi oli tässä tapauksessa enne.

Viime syksynä kuulin oheisen kappaleen ja ihastuin ikihyviksi.



Myöhemmin syksyllä Turun tiikereitä saattoi kuulla lisää Spotifysta kolmen kappaleen verran ja joululahjarahat käytinkin sitten yhtyeen esikoisalbumiin.

Viime viikolla Uudet tiikerit esiintyivät Tavastia-klubilla ja valloittivat minut lopullisesti. Lava oli koristettu vaatimattomasti jouluvaloilla, bändin käsinkirjoitettu logo heijastettiin takaseinälle kodikkaasti piirtoheittimellä ja lavan etualalla oli (tietysti!) pehmotiikeri. Pääosassa oli kuitenkin musiikki ja soundimaailma. Pojat vaikuttivat sekä ujoilta että sympaattisilta, soitto oli keskittynyttä ja varmaa. Erityisesti minua viehättävät keskenään dialogia käyvät kitarat (Fender Jaguar ja Jazzmaster): heleyden ja särön hallittu tasapaino.

Yhtyeen musiikki on kuulasta ja tuo mieleen kiireettömät kesäpäivät: lempeän lämpimän tuulenvireen, liplattavat laineet ja vedestä heijastuvat auringonsäteet. Siinä on myös aimo annos suloista melankoliaa.

Edellisen kerran kun olin yhtä vaikuttunut kotimaisesta nuoresta yhtyeestä, kyseessä oli iki-ihana Karkkiautomaatti alkuperäiskokoonpanossaan. Ja se oli vuonna 1994 se...

This Must Be The Place

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa elokuvissa. Kävin katsomassa Paolo Sorrentinon elokuvan This Must Be The Place. Vaikka se onkin saanut nimensä Talking Headsin kappaleelta, päässäni soi sekä ennen että jälkeen elokuvan näkemisen pikemminkin Pet Shop Boysin samanniminen kappale, jolla taas ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Mutta takaisin itse elokuvaan. Jo ajatus Sean Pennistä Robert Smithin näköisenä goottirokkarina riitti herättämään mielenkiintoni. Toisaalta taas "road movie, jossa eläköitynyt rocktähti jahtaa natsirikollista" haiskahti erikoisuuden tavoittelulta ja kuulosti epäilyttävältä. Turhaan epäilin, sillä tässä elokuvassa olennaisinta ei ollut juoni ja sikäli kun minulla edes oli mitään odotuksia, elokuva ylitti ne moninkertaisesti.

Käytän harvoin mistään adjektiivia "runollinen", koska se on niin painava sana. Mutta tämä elokuva oli runoa: se tarjosi outoja, arvoituksellisia, yllättäviä kuvia ja tuokioita, jotka piirtyivät mieleen ja jäivät askarruttamaan. Jotkut elokuvat ovat vain tylsiä "taidevalokuvakokoelmia", mutta tässä elokuvassa kuvat ovat vahvoja ja merkityksellisiä, ja ne jäävät vaivaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elokuva olisi hauska, ettei siinä olisi huumoria. Päinvastoin. This Must Be The Place kirvoittaa monet naurut, joiden skaala ulottuu hymähdysmäisestä hörähdyksestä sydämelliseen lapsenomaiseen hekotukseen.

Elokuvan rauhallinen tempo ja kiireettömyyden tunne saivat ajattelemaan, että aivan sama, mitä tässä tapahtuu: tässä on niin hyvä olla ja tätä on niin ihana katsoa, ettei sillä ole mitään väliä.

Harvinainen tunne elokuvaa katsoessa.

Palataan vielä lopuksi Pet Shop Boysin kappaleeseen, joka nimestään huolimatta ei liity elokuvaan kuin korkeintaan minun assosiaatioissani. Sen kuulas äänimaailma tuo mieleen elokuvan avarat maisemat ja suuret taivaat, kenties myös alun huippumodernin, askeettisen keittiön, jonka seinällä lukee CUISINE.

Amatsooni

Jokunen vuosi sitten Töölöntorilla sijainnut pieni kemikalio oli tulossa tiensä päähän ja tyhjensi varastojaan. Kaupan ikkunassa oli pari rottinkikoria, jotka pitivät sisällään testeripulloja, joiden hinnaksi ilmoitettiin 5 €. Pakkohan niitä oli mennä katsomaan tarkemmin, varsinkin kun Suomessa aniharvoin törmää vintage-tuoksuihin, ja vielä noin edulliseen hintaan.

Korien kiinnostavimmaksi löydöksi paljastui Hermès'n Amazone-tuoksu, jonka ostin sekä eau de toilettena että eau de parfumina. Hermès'n tuoksuja ei ole myyty Suomessa moneen vuoteen (vai peräti vuosikymmeneen?) ja ne ovat aina elegantteja ja laadukkaita, vaikken niistä kaikista innostukaan.

Amazone on 70-luvun "sporttinen" Chypre, vihreä ja kirpeän hedelmäinen, huolettoman elegantti. Nuotteina mm. bergamotti, mustaherukka, geranium, hyasintti, kielo, iiris, ruusu, jasmiini, seetri, tammisammal, vetiver ja ambra.

Amazonea on uudistettu pariinkin otteeseen, 80-luvun lopulla ja jokunen vuosi sitten, mutta minulla ei ole tuoksuhavaintoja kummastakaan uudemmasta versiosta. Muiden tuoksubloggareiden merkinnöistä päätellen tuoksua on vahvasti vesitetty, dramaattisin muutos liittynee siihen, että IFRA on suuressa viisaudessaan (HA!) kieltänyt tammisammaleen käytön.

Mitä tuoksuja käytin eniten vuonna 2011

Aloin vuonna 2004 pitää tilastoja käyttämistäni tuoksuista. Vuosilistan pituus vaihtelee TOP 10:stä ja TOP 15:een, ja käyttökertojen minimimäärä viidestä kahdeksaan.

Tänä vuonna TOP 11 näyttää tältä:

15 Encens et Lavande
11 Chêne, Folavril
9 Fourreau Noir
8 Antihéros, Comme des Garçons 2, Messe de Minuit, Ormonde Woman, Un Lys
7 Yohji, Zagorsk

Serge Lutensin Encens et Lavande oli tänäkin vuonna ykkönen, Annick Goutalin Folavril ja Etron Messe de Minuit ovat myös vakionimiä.

Kansikuvassa näkyvä Comme des Garçonsin nimikkotuoksu on yksi lempituoksuistani, mutta jäi niukasti listan ulkopuolelle. Sen sijaan "jatko-osatuoksu" Comme des Garçons 2 (josta pidän vähemmän) oli kovassa käytössä: se piti vireystilan korkeana kun olin jouluapulaisena postissa...