sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Mitä luin 2011


1. Vivi-Ann Sjögren: Kasvokkain
2. Aila Meriluoto: Mekko meni taululle
3. Vivi-Ann Sjögren: Kissan kasvot ja Lassen kioski
4. Joel Haahtela: Katoamispiste
5. Vivi-Ann Sjögren: Pikku rouva pikku talossa
6. Aila Meriluoto: Tältä kohtaa - päiväkirja vuosilta 1975–2004
7. Elena Hellberg-Hirn: Leninburg - Leningradista Pietariin
8. Graham Greene: Brighton Rock
9. Vivi-Ann Sjögren: Mustaa kahvia, keksinmuruja
10. Solomon Volkov: Pietari - eurooppalainen kulttuurikaupunki
11. Anja Snellman: Side
12. Patti Smith: Just Kids
13.-17. Anja Kauranen: Ihon aika; Syysprinssi; Kiinalainen kesä; Arabian Lauri; Pelon maantiede
18. Marguerite Duras: India Song
19.-20. Jennifer Saunders: Absolutely Fabulous; Absolutely Fabulous 2
21.-22. Hanif Kureishi: The Buddha of Suburbia; The Black Album
23. Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
24. David Nicholls: One Day
25.-28. Ian Rankin: The Hanging Garden; A Question of Blood; Fleshmarket Close; The Naming of the Dead
29. Keith Richards: Life
30.-31. Ian Rankin: Exit Music; Knots & Crosses
32. Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie
33.-35. Ian Rankin: Hide & Seek; Tooth & Nail (Wolfman); Let It Bleed
36. Judith Kerr: The Tiger Who Came to Tea
37.-43. Ian Rankin: Black & Blue; Mortal Causes; Dead Souls; Set In Darkness; The Falls; Resurrection Men; Paljas poliitikko
44. Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan
45. Kari Hotakainen: Huolimattomat
46.-51. Marjane Satrapi: Persepolis 1-4; Embroideries; Luumukanaa
52. Joel Lehtonen: Putkinotko
53.-55. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos; Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia; Palele, porvari! ja muita kirjoituksia
56. F.M. Dostojevski: Pelurit
57.-67. Agatha Christie: Murder is Easy; A Murder is Announced; They Do It with Mirrors; A Pocket Full of Rye; The Body in the Library; The Moving Finger; The Mirror Crack'd from Side to Side; 4.50 from Paddington; Nemesis; Sleeping Murder - Miss Marple's Last Case; A Caribbean Mystery; At Bertram's Hotel
68.-73. Sue Townsend: The Secret Diary of Adrian Mole aged 13 3/4; The Growing Pains of Adrian Mole; True Confessions of Adrian Albert Mole; Adrian Mole - The Wilderness Years; Adrian Mole and Weapons of Mass Destruction; Adrian Mole - The Prostrate Years

Kulunut vuosi alkoi Vivi-Ann Sjögrenin kirjojen merkeissä, mutta putki alkoi jo viime vuoden puolella, kun Meksikon päiväkirja ilmestyi vihdoin pokkarina ja innosti sitten lukemaan ensin uudelleen jo aiemmin luetut Sjögrenin kirjat, ja sitten ne loputkin.

Vuoden teemoja olivat Pietari (jossa kävin maaliskuussa) ja Edinburgh (jonne matkustan ensi keväänä). Ensinmainitusta luin lähinnä historiaa, jälkimmäiseen uppouduin enimmäkseen Ian Rankinin Rebus-kirjojen kautta. Edinburghiin sijoittuivat myös One Day ja The Prime of Miss Jean Brodie.

Luin uudelleen Marjane Satrapin sarjakuvat ja Agatha Christien Miss Marplet.

Kun tartuin pitkästä aikaa Sue Townsendin hykerryttäviin Adrian Molen päiväkirjoihin, uppouduin niihin niin, että putki jatkuu vielä ensi vuoden puolelle... Yksi kirja on jo odottamassa ja puuttuva on varattu kirjastosta.

"Teekkaribileet"-nimellä tunnettu nördekvartetti pääsi edustamaan Adrian Molea kansikuvapoikina.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Andrei Belyi: Peterburg


Kesällä -93 päätin alkaa opiskella venäjää iltalukiossa. Koska seuraava alkeiskurssi oli luvassa vasta vuoden 1994 tammikuussa, luin sitä odotellessa läjän venäläistä kaunokirjallisuutta, Venäjän (kulttuuri)historiaa, elämäkertoja, keittokirjoja...

Yksi lukemistani kirjoista oli Andrei Belyin romaani Peterburg, johon ihastuin välittömästi. Siinä oli kaikkia niitä elementtejä, jotka minua kirjallisuudessa viehättävät: nenäkästä ja näsäviisasta kerrontaa, nokkelia kielikuvia, vinoa ja mustaa huumoria, mutta toisaalta myös runollisia maisemakuvia ja hyvin hienovaraista ja herkkäviritteistä kuvausta ihmispolojen kipeimmistä tunteista. Kun vielä yksi romaanin päähenkilöistä on kaupunki, jonka mukaan se on saanut nimensä, kasassa on täydellinen paketti.

Vuotta myöhemmin sain kirjan nimipäivälahjaksi silloiselta poikaystävältäni (jonka kanssa menin sittemmin naimisiin) ja luin sen uudelleen. Silloin olin jo opiskellut venäjää yhden lukioluokan oppimäärän verran ja suoritin avoimessa yliopistossa Venäjän kaunokirjallisuus I ja Venäjän maantuntemus -kursseja. Luin kirjan uudelleen ja totesin sen olevan niitä kirjoja, jotka vain paranevat lukukerta lukukerralta.

Seuraavan syksynä opiskelinkin jo päätoimisesti. Ostin Peterburgin venäjänkielisenä pokkarina, mutta kielitaitoni ei vielä ihan riittänyt sen lukemiseen alkukielellä. Koska opiskeluun sisältyi pakollisena kahden kuukauden oleskelu kielialueella, matkustin pari vuotta myöhemmin Pietariin ensin kuukauden kesäkurssille ja sitten vielä vaihtoon yhdeksi lukukaudeksi. Jommallakummalla reissulla löysin antikvariaatista Peterburgin kriittisen edition.

Kun sitten sellaiset asiat kuin seminaarityö ja gradu tulivat ajankohtaisiksi, päädyin useita vaihtoehtoja mietittyäni Peterburgiin: en ollut lukenut mitään muuta venäläistä klassikkoa yhtä moneen kertaan, joten siitä oli luonteva jatkaa lähiluvun merkeissä. Tässä vaiheessa hankin Peterburgin myös englanninkielisenä, John E. Malmstadin ja Robert A. Maguiren kääntämänä ja kommentoimana laitoksena.

Peterburgin lumosta kertoo paljon, että olen lukenut sen myös valmistumiseni jälkeen. Ja kun näin Tallinnassa Raamatukoi-antikvariaatissa John Cournosin englanninnoksen vuodelta 1959, en voinut olla ostamatta sitä. Parhaillaan luen sen lisäksi Peterburgia jälleen kerran myös suomeksi ja venäjäksi. Nyt sekin vihdoin sujuu, kaikkien vuosien ja uutteran ja vähemmän uutteran opiskelun jälkeen...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kaisa-Leena Mäkelän korut

Pidän kovasti Kalevala Korun koruista, mutta olen sen verran jäärä ja tiukkapipo, että pidän ainoastaan ns. museokoruja "oikeina" kalevalakoruina. Ainoan poikkeuksen tästä tekevät Kaisa-Leena Mäkelän eläinaiheiset nykykorut: Alkuaika- ja Runoratsu-sarja.

Helsingin Sanomissa oli eilen suru-uutinen: Kaisa-Leena Mäkelä oli menehtynyt syöpään. Suunnittelemissaan koruissa hän elää ikuisesti.

Oheisessa kuvassa pronssisoljet Runoratsu, Hiidenhirvi ja Kalevankarhu.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kukkahuivit - платки #2

Käväisin pari viikkoa sitten Pietarissa ja sain synttärilahjaksi yhden kukkahuivin lisää. Se on suurinta kokoa ja pohjaväriltään tummanvihreä. Se on myös ensimmäinen huivini, jossa on sinistä. Lähes aina kun olen huiviostoksilla, yksi valintaperusteistani on, että kyseisessä huivissa pitää olla "jotain uutta", oli se sitten väri tai kuvio.

Edellisessä huiveja käsittelevässä blogimerkinnässäni purnasin, miten paljon vaikeampaa huiveja oli löytää verrattuna 90-luvun loppuun, mutta nyt asiaan on tullut korjaus: Pavloposadnaja platotshnaja manufakturalla on Pietarissa peräti yhdeksän myyntipistettä! Itse asioin osoitteessa Nevski prospekt 87/2.

Kokoelmani käsittää nyt kuusitoista kukkahuivia. Suureksi ilokseni huomasin, etten ole yksin (tämänkään) keräilyvimmani suhteen, vaan meille huiveihin hurahtaneille on jopa ihan ikioma (venäjänkielinen) keskustelufoorumi. Löytöni kunniaksi sain vihdoinkin aikaiseksi kuvata kaikki huivini.

Ensimmäisen kukkahuivini ostin 1997 Katariinan palatsista ollessani kesäkielikurssilla.
Se on suurinta kokoa ja pohjaväriltään musta. Sen kuvio on melko epätyypillinen: keskellä on musta neliö, jota kukkaboordi kehystää. Huivit ovat nimittäin useimmiten kauttaaltaan kuvioituja, ja vaikka kuvioinnin painopiste olisikin reunoilla, keskelläkin on yleensä pieniä kuvioita. Päädyin valitsemaan juuri tämän huivin paitsi kuvion, myös värityksen perusteella. Vaikka sittemmin olen huomannut asian olevan toisin, sillä kerralla tuntui, että kaikissa huiveissa kukkien lehdet olivat myrkynvihreät; tämä oli ainoa näkemäni, jossa ne olivat sävyltään murretunvihreät.