maanantai 19. huhtikuuta 2010

Saint Jacques

Kaivoin viikonloppuna kaapista L'Heure Bleuen. Vaikka olen itse käyttänyt tuoksua "vasta" kahdeksan vuotta, sillä on ikää yhdeksänkymmentä vuotta enemmän ja siihen liittyy yksi vanhimpia tuoksumuistojani.

Kun ensimmäinen opettajani kumartui pulpettini ylle katsoakseen, mitä olin raapustanut paperille tai vihkoon, vedin aina syvään henkeä. Häntä ympäröi hento tuoksupilvi, jolla oli ihmeellisen rauhoittava ja lohdullinen vaikutus. Kun haistoin hänen hajuvetensä, tunsin, että maailmankaikkeudessa on kaikki hyvin.

Monta vuotta myöhemmin koin déjà vun tavaratalon hajuvesiosastolla suihkauttaessani ranteelleni L'Heure Bleuetä. Sillä on edelleen sama vaikutus minuun kuin silloin, kun olin pieni lettipää. Se on kuin Tenavien Epun riepu.

Tuoksun on luonut Jacques Guerlain, jota kutsun enemmän tai vähemmän leikilläni "Saint Jacquesiksi", koska L'Heure Bleue on niin ylimaalisen ihana, ettei aivan tavallinen kuolevainen olisi moiseen ihmetekoon kyennyt. Lisäpontta Jacques Guerlainin mahdolliseen kanonisointiin antavat edelleen valmistuksessa olevat Eau du Coq (1894), Mouchoir de Monsieur (1904), Après L'Ondée (1906), Mitsouko (1919), Shalimar (1925) ja Vol de Nuit (1933).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti