torstai 26. tammikuuta 2012

This Must Be The Place


Viime viikolla kävin pitkästä aikaa elokuvissa. Kävin katsomassa Paolo Sorrentinon elokuvan This Must Be The Place. Vaikka se onkin saanut nimensä Talking Headsin kappaleelta, päässäni soi sekä ennen että jälkeen elokuvan näkemisen pikemminkin Pet Shop Boysin samanniminen kappale, jolla taas ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Mutta takaisin itse elokuvaan. Jo ajatus Sean Pennistä Robert Smithin näköisenä goottirokkarina riitti herättämään mielenkiintoni. Toisaalta taas "road movie, jossa eläköitynyt rocktähti jahtaa natsirikollista" haiskahti erikoisuuden tavoittelulta ja kuulosti epäilyttävältä. Turhaan epäilin, sillä tässä elokuvassa olennaisinta ei ollut juoni ja sikäli kun minulla edes oli mitään odotuksia, elokuva ylitti ne moninkertaisesti.

Käytän harvoin mistään adjektiivia "runollinen", koska se on niin painava sana. Mutta tämä elokuva oli runoa: se tarjosi outoja, arvoituksellisia, yllättäviä kuvia ja tuokioita, jotka piirtyivät mieleen ja jäivät askarruttamaan. Jotkut elokuvat ovat vain tylsiä "taidevalokuvakokoelmia", mutta tässä elokuvassa kuvat ovat vahvoja ja merkityksellisiä, ja ne jäävät vaivaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elokuva olisi hauska, ettei siinä olisi huumoria. Päinvastoin. This Must Be The Place kirvoittaa monet naurut, joiden skaala ulottuu hymähdysmäisestä hörähdyksestä sydämelliseen lapsenomaiseen hekotukseen.

Elokuvan rauhallinen tempo ja kiireettömyyden tunne saivat ajattelemaan, että aivan sama, mitä tässä tapahtuu: tässä on niin hyvä olla ja tätä on niin ihana katsoa, ettei sillä ole mitään väliä.

Harvinainen tunne elokuvaa katsoessa.

Palataan vielä lopuksi Pet Shop Boysin kappaleeseen, joka nimestään huolimatta ei liity elokuvaan kuin korkeintaan minun assosiaatioissani. Sen kuulas äänimaailma tuo mieleen elokuvan avarat maisemat ja suuret taivaat, kenties myös alun huippumodernin, askeettisen keittiön, jonka seinällä lukee CUISINE.

4 kommenttia:

  1. Tervehdimme kiihtynyttä päivitystahtia iloiten! Elokuvakin vaikuttaa kiinnostavalta – voisin käydä katsomassa, jos tulisi joskus käytyä elokuvissa.

    VastaaPoista
  2. Tätä menoa joudun luopumaan "maailman laiskimman bloggaajan" tittelistä... Tuo elokuva kannattaa (ainakin ensimmäisellä kerralla) nähdä valkokankaalla ja mielellään suurella sellaisella. Silti aion hankkia dvd:n kunhan sellainen ilmestyy, koska haluan uppoutua yksityiskohtiin.

    VastaaPoista
  3. Tuo leffa on ehdottomasti listallani - olimme jo menossa kun tauti iski. Kiva kuulla että se kestää useamman katselun.

    Blogger nieli kai aiemman kommenttini (olen vanha Amazone-fani), mutta tervetuloa pistäytymään uuteen tuoksublogiini Gogolin nenään. Olen tosi noviisi mutta heikkona Caronin tuoksuihin.

    http://gogolinnena.wordpress.com/

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä ja onnittelut hyvästä nimivalinnasta! Sattuipa somasti, että minulla on juuri Caron-kausi menossa.

    VastaaPoista