lauantai 12. tammikuuta 2013

Mitä luin 2012

1.-2. Sue Townsend: The Lost Diaries of Adrian Mole; Adrian Mole - the Cappuccino Years
3. Caitlin Moran: How To Be a Woman
4.-5. Ian Rankin: Fleshmarket Close; Exit Music
6. Sean Connery and Murray Grigor: Being a Scot
7. Graham Greene: Brighton Rock
8. Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie
9. David Nicholls: Starter for Ten
10. Evelyn Waugh: Brideshead Revisited
11.-12. Ian Rankin: Strip Jack; The Black Book
13. David Lines: The Modfather - My Life with Paul Weller
14. Mark E. Smith with Austin Collings: Renegade - The Lives and Tales of Mark E. Smith
15. Robert Sellers: Hellraisers - The Life and Inebriated Times of Richard Burton, Richard Harris, Peter O'Toole and Oliver Reed
16. Frances Wilson: Literary Seductions - Compulsive Writers and Diverted Readers
17. Henriikka Tavi: Tammikuu
18. Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille
19.-21. Kai Nieminen: Lopullinen totuus. Kaikesta; Perimmäisten kysymysten äärellä; Alan oppia
22. Anja Snellman: Öisin olemme samanlaisia
23. Mikko Rimminen: Sumusta pulppuavat mustat autot
24. Marco Kosonen: Ravintola Loppu
25.-35. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä - Combray; Swannin rakkaus, Paikannimet: nimi; Rouva Swannin ympärillä; Paikannimet: paikkakunta; Guermantesin tie I; Guermantesin tie II; Sodoma ja Gomorra; Vanki; Pakenija; Jälleenlöydetty aika

Alkuvuosi kului skotti- ja brittiteeman parissa, koska edessä kangasteli kevät ja alkukesä Edinburghissa. Sekä paikan päällä että kotimaahan palattua sama meno jatkui, sillä luin Skotlannissa tehtyjä divarilöytöjä, kunnes taas kotimainen kirjallisuus alkoi kutsua, ja kirjastosta tuli kannettua runokokoelmia.

Olin jo muutamia vuosia suunnitellut lukevani Kadonnutta aikaa etsimässä vihdoinkin alusta loppuun, ja syyskuussa ryhdyin urakkaan. Luin romaanisarjan ensimmäistä kertaa 1987, jolloin viimeinen suomennettu osa oli Guermantesin tie II, ja toista kertaa viisi vuotta myöhemmin, jolloin käännöstyö oli edennyt niin, että viimeinen osa oli Sodoma ja Gomorra.

Nautin tälläkin kertaa suuresti tästä jättiläismäisestä kaunokirjallisesta täytekakusta. Erityisen antoisan tästä lukukerrasta teki tietenkin se, että edellisestä oli kulunut kaksikymmentä vuotta: romaanisarjahan käsittelee aikaa, sen kulumista ja sen aiheuttamia muutoksia (kuten nimestäkin voi päätellä), ja nyt asiasta on omaakin kokemusta pari vuosikymmentä enemmän.

Kadonneen ajan etsimiseen uppoutuminen aiheutti sen, että luettujen kirjojen määrä jäi tänä vuonna noin puoleen siitä, mitä se yleensä on: tapanani on lukea useita kirjoja yhtäaikaa, mutta Kadonnutta aikaa etsimässä ei anna tilaa moiseen.

4 kommenttia:

  1. Jee! Kolme noista olen itsekin lukenut ja hyväksi todennut (Nicholls, Smith ja Erämaja). Mitä pidit tuosta Muriel Sparkista? Itse luin viime syksynä hänen viimeisen(?) kirjansa The Finishing School, joka oli ihan ok. En ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota koko kirjailijaan, ennen kuin Nick Hornby hehkutti häntä uusimmassa kirjallisuuskolumnikokoelmassaan.

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut muuta Sparkia kuin tuon, mutta ainakin tästä pidin paljon. Toisella lukukerralla vielä enemmän. Se hyppii kiinnostavalla tavalla ajasta ja paikasta toiseen, ei etene systemaattisen kronologisesti kuin ajoittain, ja vaikkei se olekaan mikään dekkari, siinä on mysteeri. Sitä lukiessa kävi useasti mielessä, että siitä saisi aivan mielettömän sarjakuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kiintoisalta, täytyy pitää mielessä. Paikallisessa kirjastossa se näyttää olevan vain leffana...

      Poista
  3. Joo, ei siitä ole tehty sarjakuvaromaania, ainakaan vielä! Leffan suosittelen katsomaan vasta kun olet jo lukenut kirjan, koska se spoilaa (siitäkin huolimatta, että siinä moni asia on toisin kuin kirjassa). Leffa on ihan OK: sen suurin vika on, että se näyttää 60-lukuiselta vaikka sijoittuukin 30-luvulle.

    VastaaPoista